Kulttuuri on kokonaisuus, joka määrittää jonkin ryhmän ja auttaa yksilöitä mukautumaan ympäristöön.
Kuurojen kulttuuri ja kuurojen yhteisö –termejä on Suomessa käytetty vasta 1980-luvulta lähtien. Edelleen käytetään usein käsitteitä ”kuurojen oma tapa” ja ”kuurojen oma maailma”.
Kuurot itse käyttävät sanaa kulttuuri viitatessaan omaan maailmaansa liittyviin tapoihin ja käyttäytymissääntöihin.
Kuurojen kulttuuri on itse asiassa ollut olemassa niin kauan kuin kuurot ovat olleet tekemisissä toistensa kanssa. Se on kehittynyt spontaanisti ja se luo pohjan kuurojen identiteetille.
Koska kuurojen elämä ja kulttuuri perustuvat näön varassa elämiseen ja yhteiseen visuaaliseen kieleen, yhteisön kulttuuri pohjaa täysin viittomakielelle ja visuaaliselle ilmaisulle. Kulttuuri on yhteisön kokonainen elämäntapa. Kuurot eivät koe itseään vammaisiksi vaan kielellis-kulttuuriseksi ryhmäksi, jolla on omat perinteensä ja kulttuurinsa. Kaikki kuuron elämää rikastuttava ja elämisen laatua parantava on kulttuuria. Visuaalisuuteen ja viittomakieleen pohjautuva esittävä kulttuuri on kuurojen kulttuurin osa-alue.
Voidaankin sanoa, että kuurojen kulttuuri on prosessi, joka siirtää sen kulttuurin sisältämät arvot, uskomukset, tavat ja käyttäytymismuodot sukupolvelta toiselle.
Tämän perinteen välittyminen on viime aikoina huolestuttanut, koska kuurot aikuiset eivät tapaa riittävästi kuuroja lapsia voidakseen siirtää heille kulttuuriperintöään. Perinteen tunteminen vahvistaa omaa identiteettiä ja edesauttaa
mukautumista toisiin kulttuureihin ja ympäristöihin.
|